Tarvitsemme kansallista kielistrategiaa

09.12.2010 kl. 10:38
Keskustelu tulevaisuuden koulusta on täydessä vauhdissa. Opetusministeri Henna Virkkunen on tietyiltä osin luopunut n.k. tuntijakotyöryhmän alkuperäisestä esityksestä. Toivottavasti esitys ei loppusuoralla vesity.

Nyt on kyse uudistuksen rahoittamisesta, ja RKP:n kanta on selvä. Kouluun pitää panostaa. Se on sijoitus lapsiin ja näin ollen maamme tulevaisuuteen. Toivottavasti myös muut hallituspuolueet ovat valmiit sitoutumaan tähän.

Olen erittäin huolestunut tämän päivän lasten ja nuorten kielitaidoista. Tutkimukset osoittavat että kiinnostus oppia kieliä on vähentynyt. Tämä koskee kaikkia muita kieliä paitsi englantia. Yhä harvempi nuori valitsee ruotsin, saksan, ranskan tai venäjän ylioppilaskirjoituksissa. Tämän tosiasian pitäisi saada päättäjät jokaisessa puolueessa heräämään. Suomen kilpailukyvyn ja tulevaisuuden kannalta olisi erittäin tärkeätä että nuoret oppisivat enemmän kieliä. Meidän pitää kilpailla globaalimarkkinoilla tiedoilla ja taidoilla, ei halvalla työvoimalla. Selvä kilpailuetu voi syntyä jos osaamme hyvin myös muita kieliä kuin englantia. Muistakaamme myös, että Ruotsi on tällä hetkellä tärkein kauppakumppanimme.

Tuntijakotyöryhmä lähti siitä, että toista kotimaista kieltä, suomea tai ruotsia, edelleen opetetaan kaikille. Uutta olisi se, että opetus nyt aikaistettaisiin niin, että viimeistään kuudennella luokalla ruvetaan lukemaan ruotsia. Jää nähtäväksi miten tässä käy. Todettakoon, että tämän päivän koulussa ruotsinkieliset lapset aloittavat suomen kielen opiskelun usein jossain muodossa jo ensimmäisellä luokalla, ja viimeistään kolmannella on jo useampi viikkotunti. Suomenkielisellä puolella valtaenemmistö aloittaa ruotsin opiskelun vasta seitsemännellä luokalla, ja silloin on kaksi viikkotuntia peruskoulun loppuun asti. Toki on myös ryhmä suomenkielisiä lapsia - varsinkin Pohjanmaalla - jotka aloittavat ruotsin opiskelun viidennellä luokalla tai aikaisemmin.

Nyt näyttää siltä, että tullaan esittämään että viimeistään toisella luokalla kunnan tulisi tarjota vähintään kahta niin kutsuttua A1-kieltä (siis pitkää) ja viimeistään neljännellä toinen vapaaehtoinen pitkä kieli. On tosiasia, että mitä varhaisemmin kieliopinnot aloitetaan, sitä paremman kielitaidon se takaa. Ilman muuta on myös niin, että myös kieltenopetuksen sisältöä ja metodiikkaa pitää uusia. Kielikylvystä on mm sekä Pietarsaaressa että Vaasassa hyviä kokemuksia. Varsinkin pitäisi rohkaista lapsia puhumaan, eikä sen että kaikki on kieliopillisesti oikein tarvitse olla niin tärkeätä. On myös korkea aika perustaa ”kaverikouluja” suomen- ja ruotsinkielisten koulujen kesken.

Suomessa on kaski virallista kansalliskieltä. On yleissivistyksen vuoksi paikallaan, että meidän hieno yleissivistävä koulumme myös antaa perusedellytykset toisen kielen ja kulttuurin ymmärtämiseen ja ihmisten kanssakäymiseen kieliryhmien välillä. Moninaisuus on rikkautta.

Suomen siteitä muihin Pohjoismaihin ja länteen ei myöskään saa unohtaa. Ruotsin tai suomen oppiminen ei ole este englannin kielen oppimiselle, eikä myöskään venäjän tai vaikkapa kiinan.

Todettakoon lopuksi, että meiltä puuttuu kokonaisvaltainen kielistrategia. Toivottavasti sellainen saadaan aikaan seuraavalla hallituskaudella. Siihen voisi sisältyä myös yo-kirjoitusten uudistus, niin että kahden kielen, äidinkielen lisäksi, kirjoittaminen tulisi pakolliseksi. Muuten on vaarana, että nuoret jatkossakin valitsevat sen tien missä aita on matalin.

Anna-Maja Henriksson

Gruppanföranden

Remissdebatt om regeringens handikappolitiska redogörelse

Att födas som handikappad i Finland innebär inte ett liv i misär som i så många andra länder. Den nordiska välfärdsmodellen har för längre sedan omfattat de handikappade. Det betyder ändå inte att vi skulle ha nått en godtagbar nivå på servicen. Handikappvården är i Finland inte på samma goda nivå som i de andra nordiska länderna. Personlig assistans och utnyttjande av modern teknologi tryggar inte normalitet i livet på samma sätt som i våra grannländer.
16.05.2006 kl. 00:00

Responsdebatt om budgetramarna för åren 2007-2011

Den sittande regeringen har nu presenterat sina sista budgetramar för denna period. Betyget är minst sagt nöjaktigt. För statsfinansernas del måste betyget bli berömligt, sade Eva Biaudet.
15.05.2006 kl. 00:00

Responsdebatten om om redogörelsen gällande EU:s grundfördrag

Jag vill börja med att göra några saker fullständigt klara. Inom Svenska riksdagsgruppen tror vi på den Europeiska Unionen! Vi är övertygade om att Finland mår bättre, och att vi har klarat oss bättre som medlem i unionen än om vi hade valt att stå utanför. Utan medlemskap i EU hade det varit ännu svårare att övervinna depressio-nen på 1990-talet, sade Astrid Thors.
10.05.2006 kl. 00:00

Interpellationsdebatt om åldringsvården

Vad finns staten till för? Jo, enligt Svenska riksdagsgruppen har statsapparaten till uppgift att träda in i de livsskeden som individen inte klarar sig på egen hand. Därför anser vi att staten skall koncentrera sig på att stöda individen under hennes första och sista år. Finland har ett bra lagstadgat stöd för våra åldringar. Men lagtexten är inte mycket värd om den inte omsätts i praktiken, sade Pehr Löv.
04.05.2006 kl. 00:00

Statsrådets utbildningspolitiska redogörelse

Statsrådets redogörelse är en positiv läsning. För det första är nivån i den finländska utbildningen rätt bra och för det andra har regeringen valt att fördomsfritt sätta fingret på de utmaningar som måste lösas. Hela vårt välstånd bygger i grunden på hur vi löser de utbildningspolitiska utmaningarna. En hög kunskapsnivå blev Finlands räddning under det svåra 90-talet. Så skall det också vara i framtiden, sade Christina Gestrin
02.05.2006 kl. 00:00

Redogörelsen om detaljhandelns struktur och utveckling

Det är rätt vanligt att folk idag beklagar sig över både internationaliseringen och globaliseringen. Ofta framställs dessa som nya och obehagliga fenomen för Finland. Jag frågar mig om man då har glömt sitt eget lands historia och bakgrund, sade Roger Jansson i sitt gruppanförande.
26.04.2006 kl. 00:00

Regeringens budgetramar 2007-2011

Rapporteringen och slutsatserna från regeringens budgetramförhandlingar varierar beroende vem man lyssnar på. Dels har det talat om regeringskris och avgångar, dels om konstruktiva diskussioner. Kontentan är ändå den, att regeringen kom överens om att ge fortsatt stöd till lantbruk och landsbygd också efter att EU-stöden skärs ned. Exakta eurobelopp kan givetvis inte slås fast förrän förhandlingarna med EU avslu-tats. Det är inget nytt i det. Så har vi agerat redan i tolv år.
28.03.2006 kl. 00:00