Vanhentunut saamelaiskäräjälaki on viimein uudistettava

Saamelaiskäräjälain uudistus on puhuttanut laajasti. Laki on todella aika nyt saada uudistettua.

Saamelaiset ovat Euroopan unionin ainoa alkuperäiskansa. On kyse saamen kielten ja kulttuurin elinvoimaisuudesta, eikä jo ajastaan jälkeen jääneen lainsäädännön tulisi enää vaikeuttaa alkuperäiskansaoikeuksien toteutumista.

Nykyinen saamelaiskäräjälaki on vuodelta 1995. Laki on monelta osin vanhentunut, osin todettu huonosti toimivaksi ja joiltain osin laajoja ristiriitoja aiheuttavaksi. Esimerkiksi vaaleihin liittyvät säädökset ovat vanhakantaisia ja huonosti toimivia. Oikeusministeriö on jo kolmella vaalikaudella valmistellut esityksen lain uudistamiseksi ja tarpeelliseksi modernisoinniksi.

Saamelaisten oikeudet ovat kuitenkin joutuneet poliittiseksi kiistakapulaksi. Tilanne on vaalikaudesta toiseen jatkuessaan kärjistänyt väestöryhmien vastakkainasetteluita saamelaisalueella ja heikentänyt saamelaisväestön luottamusta Suomen valtioon ja hyvän yhteistyön edellytyksiin. On esimerkiksi osoittautunut vaikeaksi luoda luottamusta valtion haluun toimia vilpittömästi totuus- ja sovintokomission perustamisessa, kun toisaalta samaan aikaan oikeuksien toteutumista koskevaa saamelaiskäräjälakia ei ole saatu uudistettua.

Keskeinen syy saamelaiskäräjälain uudistamisen tarpeelle löytyy kansainvälisen oikeuden kehityksestä, joka on selkeästi kulkenut alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeutta korostavaan suuntaan. Vuonna 2007 hyväksyttiin YK:n alkuperäiskansojen oikeuksia koskeva julistus, jossa tämä trendi näkyy. Julistus on luonteeltaan poliittisesti – ei suoraan oikeudellisesti – sitova, mutta se kuvaa laajemminkin kansainvälisen oikeuden kehitystä alkuperäiskansojen oikeuksien suhteen.

Suomi on saanut nyt jo toistuvasti moitteita YK:n ihmisoikeussopimuksia valvovilta elimiltä saamelaisten oikeuksien loukkaamisesta: ensin YK:n ihmisoikeuskomitealta ja nyt myös YK:n rotusyrjintäsopimuksen toteutumista valvovalta komitealta. Nämä ratkaisut liittyvät saamelaiskäräjävaaleihin ja saamelaisten poliittisten oikeuksien toteutumiseen. Oikeastaan ainut tapa lopettaa ihmisoikeusloukkausten jatkuminen on uudistaa saamelaiskäräjälaki – erityisesti saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kirjautumista koskevin osin.

Juuri vaaliluetteloon kirjautuminen on ollut keskeinen poliittinen kiistakysymys. Nykyisessä saamelaiskäräjälaissa on tulkinnanvaraisuutta, joka on johtanut vaihtelevaan oikeuskäytäntöön ja ristiriitaisuuksiin käytännössä. YK:n alkuperäiskansaoikeuksia koskeva julistus toteaa selkeästi, että ”alkuperäiskansoilla on oikeus määrätä toimielintensä rakenteet ja valita niiden jäsenet omia menettelyjään noudattaen.” Myös sitovia ihmisoikeussopimuksia valvovat YK:n komiteat ovat päätyneet alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeutta korostavalle kannalle.

On siis aika uudistaa saamelaiskäräjälaki sellaiseksi, että se elin, jolle asia kuuluu – saamelaiskäräjät – voi lain hyväksyä. Suomen perustuslain mukaan saamelaisilla on kotiseutualueellaan kieltä ja kulttuuria koskeva itsehallinto. Lain mukaan saamelaiskäräjät edustaa saamelaisia tehtäviinsä kuuluvissa asioissa. Kaikki kolme Suomessa edustettua saamen kieliryhmää – pohjoissaame, inarinsaame ja koltansaame – ovat edustettuina saamelaiskäräjillä.

On vaikea ymmärtää, miksi pienen alkuperäiskansan kielen ja kulttuurin suojaamiseksi luotu lainsäädäntö on nostattanut näin suuria ristiriitoja, eikä lakia ole saatu toistuvista yrityksistä huolimatta uudistettua.

Tällä vaalikaudella oikeusministeriön kansliapäällikkö Pekka Timosen johtama työryhmä, jossa myös saamelaiskäräjien edustus oli mukana, laati ajanmukaisen ehdotuksen uudeksi saamelaiskäräjälaiksi. Tämän uudistuksen toteuttaminen olisi nyt välttämätöntä saamelaisten oikeuksien takaamiseksi sekä kulttuurin elinvoimaisuuden säilyttämiseksi. Toivon, että eduskunnan enemmistöllä olisi nyt myös valmiutta tähän.