Arvoisa puhemies,
Tämän päiväisessä keskustelussa ja pääministerin ilmoituksessa on pohjimmiltaan kyse suhtautumisestamme EU:hun ja Eurooppaan. Haluammeko me Suomen toimivan rakentavasti eurooppalaisessa yhteistyössä? Vai haluammeko me, että Suomi jättäytyy kansainvälisen yhteistyön ja Pohjoismaiden ja Euroopan muodostaman luontaisen viitekehyksemme ulkopuolelle?
Ne, jotka kritisoivat EU:n elpymisrahastoa, päästävät itsensä liian helpolla. On helppo olla tuomiopäivän profeetta, jos ei rehellisesti ja vakavissaan perehdy asiaan.
Kukaan ei voi kieltää sitä, miten kovasti koronapandemia on koetellut Euroopan talouksia. Nyt tarvittavat merkittävät yhteiset elvytystoimet eivät ole joihinkin Euroopan osiin maksettavaa köyhäinapua, vaan ne ovat tarpeen koko EU:n kannalta.
Suomi saa reilut kolme miljardia euroa koronatukea. Rahat ohjataan ennen kaikkea kestävää kasvua luoviin investointeihin.
Käytämme rahat terveydenhuollon ja työmarkkinoiden uudistamiseen, työllisyysasteen nostamiseen ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseen. Investoinnit kohdistuvat erityisesti kestäviin energiaratkaisuihin, ilmastonmuutokseen ja digitalisaatioon.
Suomen on määrätietoisesti pyrittävä johtavaksi kestävän tulevaisuuden tekijäksi. Tämä tapahtuu kehittämällä erityisesti energia- ja ympäristöteknologian systeemitason suunnittelu-, kehitys-, tutkimus- ja liiketoimintaosaamista.
Mitä paremmin erityisesti Saksa ja Ranska, mutta myös koronasta pahoin kärsineet Espanja ja Italia ja muut maat onnistuvat taloutensa jälleenrakennuksessa, sitä enemmän Suomen vientiteollisuus tästä hyötyy. Tarvitsemme laaja-alaisesti elpyvän Euroopan.
Arvoisa puhemies,
Perussuomalaisten ja muiden elpymispaketin tiukimpien arvostelijoiden pitäisi lukea Suomen Pankin jo kesäkuussa antama EU:n elpymisrahastoa koskeva asiantuntijalausunto. Se on hyvä oppitunti siitä, mitä elpymisrahasto on ja mitä se ei ole. Asiantuntijalausunnossa todetaan, että kriisi vaikuttaa merkittävästi maamme vientiin, ja että sen vaikutukset voivat osittain olla pitkäaikaisia. Lisäksi siinä tähdennetään, että luottamus EU:n ja euroalueen kykyyn vastata yhteisiin ongelmiin on vaakalaudalla.
Näillä tiedoilla olisimme säästyneet pseudopoliittiselta juridiikkaa koskevalta keskustelulta ja voineet keskittyä siihen, miten EU voisi paremmin vastata tuleviin haasteisiin.
RKP:n ja Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä pääministeri Sanna Marin ja eurooppaministeri Tytti Tuppurainen onnistuivat hyvin heinäkuun lopulla järjestetyssä ratkaisevassa huippukokouksessa. Suomen tavoite avustusten osuuden pienentämisestä saavutettiin, ja Suomi onnistui neuvotteluissa saamaan merkittävän kansallisen summan maaseudun kehittämistä varten EU:n pitkän aikavälin talousarvioon. Nämä rahat auttavat luomaan entistä ekologisesti kestävämpää maataloutta.
Myös oikeusvaltioperiaate edistyi Suomen tavoitteiden mukaisesti.
Arvoisa puhemies,
Meidän on myös ajateltava, mikä olisi ollut vaihtoehtona. Elpymispaketin vaihtoehto olisi ollut se, että mitään sopimusta ei olisi syntynyt. Se olisi ollut kova takaisku. Se olisi johtanut luottamuspulaan finanssimarkkinoilla, poliittisten konfliktien kärjistymiseen koko EU-politiikassa ja elpymisen pysähtymiseen. Siinä mielessä tulos vaikuttaa todella hyvältä, myös Suomen kannalta.
Aivan kuten kymmenen vuoden takaisen eurokriisin aikaankin paketin vastustajat puhuvat enimmäkseen tulevista vakuuksista ja tappioista. Mutta me kysymme: missä on huoli EU:n tulevaisuudesta ja kaikista niistä kotimaisista työpaikoista, jotka ovat vaarassa ilman elvytystoimia?
EU:n uskottavuuden kannalta on tärkeää, että se pystyy pitämään tiukasti kiinni läpinäkyvistä ja loogisista päätöksentekoprosesseista nyt, kun elpymisrahastoa aiotaan käyttää elpymisen nopeuttamiseen.
Ja lopuksi haluan muistuttaa siitä tärkeästä asiasta, että tässä ei ole kyse pelkästään taloudesta. Haluamme entistä vahvemman EU:n, jolla on kykyä ja tahtoa löytää yhteisiä ratkaisuja ylikansallisiin kysymyksiin. Haluamme lisää solidaarisuutta eurooppalaisten ihmisten välille.
Eurooppa ei ole koskaan tuntunut enemmän kodilta kuin nykyään. Ihmisten asuminen ja perhesiteet eivät noudata valtioiden rajoja. Nuoret voivat opiskella Euroopan hienoimmissa yliopistokaupungeissa. Poliitikkojen ja päätöksenteon on siis aika seurata kehitystä ja miettiä, mitä me eurooppalaiset yhdessä voimme saavuttaa.
