Hallituksen niin sanottu keskittämislaki ja päivystysuudistus astuivat voimaan vuoden vaihteessa. Sen myötä kaikki anestesiaa eli nukutusta vaativat leikkaukset keskitetään keskussairaaloihin.   Monia tavallisia päiväkirurgisia leikkauksia ei siis enää saa tehdä muualla, kuin keskussairaaloissa. 

Pienemmissä sairaaloissa, entisissä aluesairaaloissa voi jatkossa tehdä vain paikallispuudutusta vaativia toimenpiteitä. Toisin sanoen, pienempien sairaaloiden toimintaa supistetaan voimakkaasti. Mielestäni on edesvastuutonta, että pienemmiltä sairaaloilta kielletään mahdollisuus anestesialääkäriin. Se on vähän sama asia, kuin jos jalkapallojoukkueen yhdelle avainpelaajalle annetaan pelikielto.

Huomionarvoista on myös se, että hallituksen keskittämislain myötä  perusterveydenhuollon yöpäivystys lakkautetaan hyvin monella paikkakunnalla ympäri Suomea. On ilmiselvää, että raju päivystyksen keskittäminen kaikilla tasoilla vaatisi reaaliaikaisen seurannan heti.

Leikkaustoiminnan keskittämistä on muun muassa perusteltu potilasturvallisuudella ja kustannussäästöillä. On tietenkin aivan perusteltua, että kaikkein vaativimmat ja harvinaisimmat leikkaukset keskitetään yliopistollisiin keskussairaaloihin.   Mutta muuten potilasturvallisuusperuste ontuu monelta osin pahasti.

Voimakas keskittäminen johtaa väistämättä pidempiin sairaalamatkoihin. Suomen maanteillä tullaan kohta kokemaan ennennäkemätön ambulanssiralli. Miten tämä tulee parantaman potilasturvallisuutta, on minulle suuri kysymysmerkki. Samalla on syytä kysyä, onko maassamme tällä hetkellä olemassa tarpeeksi ambulansseja, jotta sairaalakuljetukset voidaan hoitaa?

Myös keskittämisestä saatavat kustannussäästöt ovat edelleen pimennossa? Olen lukemattomia kertoja eduskunnan täysistunnossa ja sen ulkopuolella pyytänyt hallitukselta selvitystä siitä, miten nämä säästöt saadaan kasaan. Turhaan. En ole vielä nähnyt ainuttakaan laskelmaa, joka konkreettisesti osoittaisi, miten päivystysuudistuksella voitaisiin säästää satoja miljoonia euroja.

En tiedä miksi, mutta ehkä tämä juuri johtuu siitä, että keskittämisen säästöt ovat hyvin epätodennäköisiä. Ei säästöjä synny siitä, että siirretään potilaita sairaalasta toiseen. Päinvastoin se aiheuttaa kuljetuskustannuksia, pidentää potilasjonoja ja edellyttää lisäpanostuksia keskussairaaloihin. Ainoa tapa säästää olisi käytännössä henkilöstön vähentäminen.

Se mitä nyt tapahtuu on, että lääkärit siirtyvät suurimpiin sairaaloihin. Onkin syytä kysyä hallitukselta, montako kirurgia, muuta lääkäriä ja sairaanhoitajaa tullaan irtisanomaan näiden säästöjen aikaansaamiseksi? Tähänkin tulisi saada kunnollinen vastaus.

Yksi sote-uudistuksen alkuperäisistä tavoitteista oli sote-palveluiden yhdenvertaisemman saatavuuden parantaminen. Päivystysuudistus on monelta osin ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa. Se päinvastoin heikentää sote-palveluiden alueellista saatavuutta.

Siksi olisi nyt aivan välttämätöntä seurata reaaliaikaisesti, mitkä päivystysuudistuksen vaikutukset ovat eri alueilla. On myös oltava valmius tehdä lainsäädäntöön nopeita muutoksia, jos ja kun tilanne muuttuu kestämättömäksi.

Minua on pitkään askarruttanut, että miksi juuri pääministeripuolue keskusta on ajamassa tätä palveluiden keskittämistä keskuskaupunkeihin. Keskustallahan on myös asiasta vastaavan peruspalveluministerin salkku. En tiedä mihin aikaisemmin palveluiden alueellisesta saatavuudesta huolissaan ollut keskustapuolue on kadonnut.

Sininen tulevaisuus on tässä asiassa toiminut lähinnä äänettömänä yhtiömiehenä. Toisaalta on myös kummallista, että kokoomus hyväksyi sen, että asiakasseteliä ei tarvitse tarjota päiväkirurgisten toimenpiteiden osalta.

Aivan joulun alla vaikutti siltä, että hallituksen sisällä ainakin kokoomuksessa oltaisiin vihdoinkin vähän herätty päivystysuudistuksen ongelmiin. YLE:n (14.12) tietojen mukaan joensuulaiset lääkärit olivat ehdottaneet kokoomusta edustavalle sisäministeri Paula Risikolle, että keskittämisasetus vielä kumottaisiin ja valmisteltaisiin uudelleen. Risikko oli vienyt lääkäreiden terveiset hallituksen reformiministeriryhmän kokoukseen.

Toivon, että hallitus ja varsinkin keskusta nyt lopulta heräisi. Vielä olisi mahdollista muuttaa suuntaa. Nyt olisi syytä keskeyttää päivystysuudistuksen täytäntöönpano, ennen kuin aiheutuu liikaa vahinkoa. Kysymys päivystyksen järjestämisestä ja mitkä sairaalat saavat tehdä leikkauksia, tulisi ratkaista samaan aikaan, kuin varsinainen sote-uudistus, eli myöhemmin keväällä.

Kaikkein järkevintä olisi kuitenkin antaa maakunnille aito itsehallinto, eli oma verotusoikeus ja oikeus päättää miten sairaalapäivystys maakunnan alueella järjestetään.

Hallituksen nyt esittämässä mallissa maakunnat eivät tosiasiassa saisi päättää juuri mistään, vaan valta olisi käytännössä ministeriöissä Helsingissä. Oliko tässä todella tarkoitus käydä näin? Mihin jäi potilas?