Ajankohtaiskeskustelun jälkeen vuorossa oli valtioneuvoston luottamusäänestys, jonka lopputuloksena oli, että valtioneuvosto nauttii eduskunnan luottamuksen. Luottamusäänestys pohjautui opposition jättämään välikysymyksen koskien hallituksen suunnittelemia työmarkkinauudistuksia. Suomessa meillä on perinteisesti ollut vahvat ammattiliitot, joka on ollut suuri etu suomalaisille työntekijöille ja työelämälle. Meillä on ollut toimiva yhteistyökulttuuri työmarkkinoilla, joka on pitkälti pystynyt vastaamaan suomalaisen työelämän haasteisiin. Näen ammattilittojen roolin yhteiskunnassamme ja työmarkkinoilla hyvin tärkeänä, ja näkisin mielelläni enemmän kansainvälistä yhteistyötä. Konkreettinen esimerkki on tällä hetkellä Ruotsissa meneillään oleva työtaistelu Teslan kanssa, joka kieltäytyy allekirjoittamasta työehtosopimuksia. Tällaisissa tapauksissa näen, että kansainvälinen yhteistyö ammattiliittojen välillä voisi vielä paremmin edesauttaa työntekijöiden asemaa.
Lakot ja työmarkkinauudistukset ovat olleet ajankohtainen puheenaihe viime aikoina. Olen kuitenkin huomannut, että keskustelussa näyttää olevan vaikeaa erottaa erityyppisiä lakkoja toisistaan, mikä on johtanut siihen, että keskustelua voi olla vaikea ymmärtää. Kun puhutaan lakko-oikeudesta, voidaan todeta, että maassamme on yleisesti ottaen kolme erilaista lakkotyyppiä: Lakot, tukilakot ja poliittiset lakot. Lakko on työtaistelutoimenpide, usein viimeinen keino, jota työntekijät voivat käyttää umpikujaan ajautuneissa neuvottelutilanteissa työnantajien kanssa. Kun on kyse työntekijöiden ja työnantajien välisistä neuvotteluista, lakko-oikeus on välttämätön ja puolustettava väline. Hallitus ei aio rajoittaa lakko-oikeutta tämäntyyppisissä lakoissa.
Tukilakko on työtaistelutoimenpide, jossa työntekijät tukevat muita työntekijöitä ryhtymällä lakkoon. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ammattiliitot tukevat toisia ammattiliittoja työriidassa lakkoilemalla. Esimerkiksi vuonna 2019 Posti- ja logistiikka-alan unioni (PAU) lakkoili, minkä seurauksena moni muu ammattiliitto aloitti tukilakkoilun. Hallitus tulee tässä muuttamaan lainsäädäntöä niin, että tukityötaistelut asetetaan suhteellisuusarvioinnin ja työriitalain mukaisen ilmoitusvelvollisuuden kohteeksi. Jatkossa laillisia tukityötaisteluita ovat ne, jotka ovat kohtuullisia suhteessa tavoitteisiin ja joiden vaikutukset kohdistuvat vain työriidan osapuoliin.
Lomakkeen yläreuna
Lopuksi on vielä poliittiset lakot. Poliittiset lakot ovat lakkoja maan hallitusta ja sen päättäjien politiikkaa vastaan. Mielestäni tämäntyyppisiä lakkoja ei voida pitää järkevinä. Ymmärrän täysin, että kaikki eivät ole nykyisen hallituksen kanssa samaa mieltä, ja kunnioitan kritiikkiä, joka kohdistuu nykyisen hallituksen politiikkaan. Mutta se, että ryhmä yhteiskunnassamme yrittää lakkoilemalla aiheuttaa mahdollisimman paljon vahinkoa yhteiskunnalle ja tätä kautta vaikuttaa demokraattisesti valitun eduskunnan päätöksiin, ei ole hyväksyttävissä minun maailmassani. Pahimmat vaikutukset kohdistuvat elinkeinoelämäämme ja viattomiin yrityksiimme. Menetelmän käyttäminen, jonka ainoana tarkoituksena on aiheuttaa yhteiskunnalle ja viattomille mahdollisimman suurta taloudellista vahinkoa, ei ole minun maalimassani hyväksyttävää. Siksi tuen että hallitus ehdottaa poliittisia lakkoja rajoittamista ajallisesti.
]]>
Valtiovarainministeriö ja liikenne- ja viestintäministeriö julkaisivat tammikuussa raportin koskien suurten rautatiehankkeiden vaikutuksia. Kaikki kolme suurta suunniteltua ratahanketta vaatisivat valtiolta ja kunnilta merkittäviä rahoitusosuuksia, sillä yksityisen rahoituksen osuus jäänee suhteellisen pieneksi. Ratahankkeilla olisi taloudellisten seurausten lisäksi myös merkittäviä negatiivisia ympäristö- ja ilmastovaikutuksia. Itse olen jo pitkään puoltanut olemassa olevien junayhteyksien, varsinkin Rantaradan ja Hanko-Hyvinkää-radan, kehittämistä uusien rakentamisen sijaan. Tuore tutkimus vahvistaa jälleen kerran, että se olisi oikea tapa edetä. Siksi olen iloinen, että päätimme heti hallituskauden alussa määrärahasta Rantaradan parantamiseen ja Hanko-Hyvinkää-radan sähköistämiseen. Hanko-Hyvinkää-radan sähköistys on edellytys kilpailukykyiselle tavaraliikenteelle raiteilla ja se luo myös uusia mahdollisuuksia kehittää henkilöliikennettä Hangon ja Helsingin välillä.
Joulukuussa 2021 eduskunta päätti, hallituspuolueiden yhteistyöllä ja RKP:n ehdotuksesta, lisärahoituksesta kantatie 51:n valaistukseen ja jo viime vuoden puolella valaistus saatiin käyttöön myös Inkoon ja Karjaan välillä. Ja viime joulukuussa eduskunnan lisärahoitus kohdennettiin muun muassa valtatie 25:n kehittämiseen ja turvallisuuden edistämiseen. Molemmat tiet ovat tiheästi liikennöityjä ja siksi nämä panostukset ovat kirjaimellisesti elintärkeitä. Valaistut tiet ja sujuvammat risteykset lisäävät liikenneturvallisuutta ja vähentävät onnettomuuksia. Ne maksavat itsensä takaisin nopeamman, turvallisemman ja sujuvamman liikenteen ansiosta.
Huomaamme nyt, että jopa suuret kansainväliset yritykset ovat kääntäneet katseensa myös Länsi-Uudellemaalle. Tämä on osoitus siitä, että alueen yritysten ja kuntien yhteistyö ja logistiset panostukset ovat tuottaneet tulosta. Yksittäisinä hankkeina erilaiset infrastruktuuripanostukset eivät aina saa riittävästi huomiota, mutta ei ole sattumaa, että isot yritykset osoittavat kiinnostusta alueelle Inkoossa, joka sijaitsee energialinjojen, meriväylien ja satamien sekä hyvien tieyhteyksien risteyksessä.
Olen tyytyväinen, että olen saanut olla mukana hallituksessa viemässä monta tärkeää länsi-uusimaalaista infrastruktuuriin liittyvää projektia eteenpäin, mutta työtä toki riittää vielä ensi kaudellekin.
]]>